lauantai 11. marraskuuta 2017

Pitkästä aikaa...


Suoraan sanotttuna oli tylsää,joten päätin nyt sitten ottaa itseäni vihdoin niskasta kiinni ja alkaa kirjoittaan. Joten eiköhän mennä suoraan asiaan...



Syksy oli vaihtunut jo talveen. Istuin keittiöni pöydän vieressä juomassa kahvia ja katselin samalla ikkunasta pihalle. Lumi hiutaleet leijailivat hiljalleen maahan. Lunta oli kertynyt jo muutama sentti parin tunnin aikana. Näin katuvalojen valossa jonkun kävelevän kauppa kassin kanssa. Se oli Pompun Jasmin. Kenguru perheen äiti. Hörppäsin kahvini lopun naamaani ja juoksin eteiseen. Nappasin naulakosta takin päälleni ja tungin jalkaani saappaisiin. TArkistin vielä oliko avaimet takin taskussa,ja kun ne sieltä löytyi painoin oven kiinni perässäni. Otin muutaman juoksu askeleen. Kun näin Jasminen kävelevän edessäni huusin:
- Jasmin, odota, voin auttaa!
Jasmin kääntyi katsomaan minuun.
- Kiitos kovasti Lalla!
Jasmin pysähtyi ja ojensi minulle kauppakassia. Kasseja oli yhteensä kaksi,joten otin toisen ja lähdimme kävelemään eteenpäin. Lunta satoi lisää hiljalleen koko ajan,mekin olimme hiljaa. Sitten tajusin,että minähän voisin mennä samalla käymään kylässä ja tehdä haastattelun heille jos vain olisi sopiva aika.
- Jasmin,olisiko mitenkään mahdolista jos tulisin käymään teillä kylässä? Jos tekisin teille pienen haastattelun?
Kysyin
- Kyllä se sopii!Jane ja Jere varmaan ovat juuri päiväunilla,mutta he heräävät kyllä kohta.
Jasmin sanoi.
- Mitenkäs pieni Jade jaksaa?
Kysyin hymyilen. Jasmin kurikisti takinsa kauluksesta.
- Näyttää hänkin nukkuvan.
Jasmin sanoi nauraen.
Jutetlimme loppu matkan ihan vain lumesta ja talvesta.

Saavuimme punaisen oven taakse. Ovessa luki: Pomppu. Jasmin käänsi avainta lukossa ja ovi aukesi. Kopistelimme suuremmat lumet ulkooven viereen ja astuimme sisään. Sisällä oli lämmintä ja tuoksui aivan liljoille. Laskin kauppakassin laittialle ja riisuin takkini. Eteisen seinät olivat punaiset ja seinällä roikkui valtava taulu liljoista. Taulu oli kaunis ja sanoin sen myös ääneen. JAsmin kertoi että oli itse sen maalannut,hän kuulemma rakastaa maalaamista. Juuri tämän takia tykkään käydä, nukkisperheideni luona kylässä,heistä oppii aina jotain uutta! Kun Jasmin oli saanut takin pois päältään,hän katsoi ensimmäisenä pussiinsa,jossa Jade vauva edelleen nukkui. Jasmin otti molemmat kauppa kassit ja kehotti minua menemään olohuoneseen. Menin olohuoneseen ja näky mitä näin oli uskomaton.
Seinät olivat keltaiset,sohva oli vihreä ja seinän vieressä oli punaiseksi maalattu kirjahylly,jossa oli telkkari ja kirjoja. Huoneessa oli myös kaksi limen väristä nojatuolia ja raidallinen,mutta värikäs laatikko, jossa oli selvästi muutama lelu. Seinillä oliu mitä erilaisempia tauluja joissa kukkia,maisemia ja mitä kaikkea vain voi uskoa. Mutta minun huomioni vei kuitenkin parhaiten kuva,joka oli juuri sohvan yläpuolella. Se oli tämä kuva: 


Se oli Pompun perheen kuva. Minä kerron teille tässä välissä nopeasti ketä kuvassa on.
Tuo kukkamekkoinen on perheen äiti Jasmin ja hänellä on tietysti pussissa pikkuinen Jade. Perheen isä on Jari. Tyttö tuossa punaruudullisessa mekossa on Jenny. SItten ovat vielä kaksoset Jane ja Jere.  En tiedä onko Jere yrittänyt kontatta kuvajaa karkuun,kun vähän näyttäisi siltä :D
Mutta  jatkettaan...

En ollut päässyt siis edes oviaukkoa pidemmälle,kun Jari tulee taakseni ja kehoittaa mennä istumaan.
- Anteeksi,kamalasti. Yllättyin vain teidän olohuoneestanne.
Sanoin hymyillen kun istuin sohvalle.
- Ei se mitään.
Jari sanoi nauraen. Jari istui itse limen vihreälle nojatuolille. Minä katselin ympärilleni edelleen ja tutkin tauluja.
- Jasmin,rakastaa värejä ja olen antannut hänelle luvan käyttää sitä myös sisustuksessa. Mutta onhan tämä nyt paljon kivemman näköistä,kuin pelkkä valkoinen ja musta.
Jari sanoi nauraen. Nauroin tietysti myös itse. Mietin omaa asuntoani...Ehkä sekin kaipaisi vähän väriä, taidan pyytää Jasminelta apua. Jasmin saapui olohuoneseen perässään Jenny. Jasmin laski pöydälle tarjottimen,jossa oli höyryviä kaakoa kuppeja sekä piparkakku ukkoja. Jenny otti kupin ja oejnsi sen minulle.
- Ole hyvä!
- Kiitos!
Jenny otti myös itselleen kupin ja istui viereeni. Jasmin otti myös hänelle ja Jarille kupit.
- Miten olisi jos kysyisin teiltä alkuun muu...
En ehtinyt kysyyn edes loppuun saakka kun jostain kuului huuto : ÄITII!
- Anteeksi,hetki pieni!
Jasmin sanoi ja nauroi.  Jasmin nousi ylös nojatuolista ja laski kaakoan pöydälle.
- Kaksoset ovat Jasmin perään valtavasti juuri nyt.
Jari sanoi.
- Ymmärrän.
Sanoin ja hörppäsin kaakoa. Jenny hymyili vieressä.
- Onko hyvää?
Jenny kysyi katsoen minua ujosti.
- Todella hyvää.
Kehuin hymyilen.
- Kiva kuulla, laitoin sinne ripauksen kanelia sekaan. Se on oma salaisuuteni.
Jenny sanoi kuiskaten minulle.  Hymyilin hänelle. Jasmin saapui takaisin kädessään kolme tuttipulloa. Kahdessa oli selvästi kaakoata ja yhdessä maitoa. Perässä konttasi kaksi pientä kenguru lasta. Keltaisessa mekossa Jane ja vihreässä potkupuvussa Jere. Jasmin laski kaakoapullot Janen ja Jeren viereen ja istui takaisin nojatuoliin. Maitoa hän alkoi juottaan Jadelle.
- Anteeksi,mutta nyt me voimme aloittaa.
Jasmin sanoi hymyillen.


- Aloitettaan vaikka siitä että minkälainen on teidän unelma asuntonne?
-Värikäs ehdottomasti! Jasmin sanoo.
- Olen todellakin samaa mieltä!Jari sanoo.
 - Huoneita ei tarvitse montaa olla, Jennylle voisi olla oma huone,mutta kaksoset saavat yhteisen huoneen. Jadehan nukkuu tietysti veilä miedän kanssa.
Jari lisää.
- Minä haluaisin huoneeseeni ruusu kuvioiset tapetit ja valkoisen sängyn.
Jenny sanoo iloisena.
-Eiköhän se asia kultaseni onnistu vielä joksus.
Jari sanoo ja katsoaa vanhinta tyttöään hymyillen Jenny hymyilee takaisin isälleen.
- Minun on varmaan turha edes kysyä teiltä teidän lempiväriänne?
Sanoen nauraen ja katson Jasmineen ja Jariin päin.
 - Juu on se aika turhaa.
Jasmin sanoo ja nauraa myös itse.  Kaksoset Jane ja Jere ovat juoneet tuttipullonsa tyhjäksi ja konttaavat nyt kohti laattikoa ja alkaavat leikkiä. Jenny siirtyy myös lattialle leikkimään.
- Mitenkäs teidän työt?
Kysyn ja nappaan pöydältä piparkakun.
- Minä olen oikeastaan moni osaaja,osaan korjata autoja ja tietokoneita, olen myös tehnyt sähkömiehen ja raknnusmiehen töitä. Joten oikeastaan kaikki käy minulle.
Jari sanoo.  Haukkaan piparkakustani palan ja katson Jasmineen päin.
- Minä olen aina vain maalannut,en oikeastaan ole muuta tehnyt.
Vilkaisen välissä ulos. Lumi sade on lakkannut. Hörppään viimeisen pisaran kaakoata ja lasken kupin pöydälle.
- EHkä minun on aika lähteä. Lumi sadekin on lakannut. Kiitos teille kovasti kaakaosta.
Sanon hymyillen.
- Kiitos itsellesi avusta. Tule pian uudestaan!
Jasmin sanoo.
- AIvan varmasti.
vastaan hymyillen.
Poistun eteiseen, Jasmin on antanut pienen Jaden Jarille ja tuli saattamaan minua. Sain vielä lämpöisen haluaksen ja muutaman pippaskakun mukaani. Puen takin päälleni ja menen ulos.
Painan oven kiinni ja kävelen jalkakäytävälle.
Käännyyn vielä ympäri ja katsoen tuota ihanaa värikästä olohuonetta ikkunanläpi.HYmyilen ja haukkaan piparkakkua ja poistun kotiin.






Anteeksi jos oli vähän hassu,...Mutta ei oikein tullut mitään semomista erikoisempaa mieleen nyt... 

Ehkä ensi kerralla sitten vähän parempi... :)

Ja toivottasti sitä teidän ei tarvitse odottaa niin pitkään kuin tätä!!






sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Pahoittelut...


Anteeksi aivan kamalan paljon että oon ollut näin laiska kirjoittamaan...
Nyt on muutenkin vähän nukkis jutut jäänyt vähän unholaan...Jotenkin vaan se kiinnostus katosi kun ei oo tullut edelleenkään vastaan sellaista kaappia mihinkä sitä haluisi alkaa rakentamaan nukkista...Eikä noita uusia perheitäkään tunnu enään löytyvän mistään :D
Tosin enpä mä niitä enempää varmaan ehkä hommaakaan...
onhan niitä jo jokunen....




Mutta yritän ensi viikon aikana kehittää jonkunmoisen kirjoituksen tielle tänne luettavaksi.
Jos vaikka sitten saisin itsekin taas vähän innostusta ylös päin :P 




Mukavaa alkanutta talvea teille :)


p.s. Tästä sainkin idean että voisin koittaa tehdä jonkinmoisen talvireiha kertomuksen teille... :P
Tosin tää nyt on näitä mun päähänpistoja taas ja toetus voi olla mitä on :D
Idoita on vaan niin plajon että ei ehdi edes kaikkea totuettaa :P 


tiistai 27. tammikuuta 2015

Nyt täytyy myöntää että pää lyö tyhjää...

Kutenn jo otsikostakin huomaa pää lyö tyhjää...
Haluaisin kirjoittaa kovasti,mutta kun en edes osaa päättää kenestä kirjoittaisin...Noita perheitä tuntuu olevan aivan liikaa ;)
Jokaiselle perheelle täytyisi kuitenkin keksiä se oma tarina,mutta nyt ei vain tule mitään mieleeni :/

Olisi niin paljon helpompaa kun kertoisitte mistä perheestä haluatte kuulla :)
Ehkä sitten saisi ennemän itsestäänkin irti :D

Olen kyllä yrittänyt kovasti miettiä tarinaa Pitkäkorvan perheelle...Mutta ei oikein mienaa syntyä mitään :/
Muutaman idean olen saanut jo, mutta....kun ei vaan kelpaa :(

Mulla on kuitenkin vielä aika monta perhettä esitelemättä... :D
Ja siinä on kyllä vaan oikeesti aikamoinen homma miettiä ne tarinat niille niin että ne kelpaa mulle ( olen nirso ja ronkeli ihminen ;) )!!

Muttta nyt antakaa ideoita perheistä mistä haluatte kuulla :)

sunnuntai 25. tammikuuta 2015

ANTEEKSI!

Kuten jo otsikko jo sanoo niin ANTEEKSI!Minulle tuli joku laiskimus vaihe ja en vain yksinkertaisesti jaksannut kirjoittaa mitään!Tänään sitten päätin aamulla että nyt sitten otan itseäni niskasta kiinni ja raahaudun koneelle ja teen ainakin yhdene perheen esittelyn taas!!

Ja nythän se sitten tuli julkaisstua :) Toivottasti tykkäätte lukea sitä..Se nyt ei kyllä ole niin hyvä kuin olisin halunnut...Mutta ehkä sitten joskus voin kirjoittaa siitä uudenkin :) kuten varmaan tulee joka perheestä joskus jotain uuttakin :) Ehkä vain täytyy ensin esitellä kaikki :D
Siinäkin vierähtää tovi...

Haaveilen edelleenkin vielä vain nukkekodista!Ei vain sopivaa kaappia ole tullut vastaan! Kun en kuitenkaan ole valmis maksamaan niistä yli 300euroa!Siis aivan peruskaappista!
Ja valmista nukketaloa en siis halua...Syy siihen on se että haluan kaikki perheet samaan taloon!
Eli siis suunnitelmissa on tehdä ikäänkuin kerrostalo!Olen suunnitellut sen ainakin päässäni jo niin hienoksi että maltan tuskin odottaa että saisin oikeasti sen :)

Harkinnassa on ollut myös se että tekisin sitten myös toiseen kaappiin niin sanottun kauppahallin...Sinne voisi sitten laittaa kukkakauppaa,ruokakauppaa,leipomoa,lelukauppaa,parturia,kirjastoa ja kaikkea muuta mikä olisi hyödyllistä nukkisväelleni :)

Myös Orpokodin olen ajatellut tehdä...Sitä en vain vielä tiedä tulisiko se samaan taloon muiden perheiden kanssa vai kauppakeskukseen vai kokonaan omaan rakennukseen!
Orpokotia olen kyllä oikeastaan ajatellut laittaa tähän kerrostaloni alimpaan kerrokseen...Mutta sitten toisaalta tekisi mieli tehdä heille kokonaan omakin talo...Tämä orpokoti on siis oikeastaan ainoa mistä en teidä vielä mitä siinä tulee käymään...
Mutta olen päättänyt että minulla on aikaa miettiä sitä vielä :)
Orpokotiin menevät minulla siiis lapset joita minun on vain ollut "pakko" ostaa/hommatta ja sitten niille ei kuitenkaan ole löytynyt paikkaa mistään valmiista perheistä!
Orpokodin lastenhoitaja Sirkkukin on nyt poistunut omista kokoelmista...Tein vaihtokauppaa siitä...Eikä se kyllä toisaalta edes harmittamaan alkanut edes jälkikäteen vaikka sitä hiukan mietinkin...

olen huomannut sen että jotkut perheet ovat vähän "riistäytyneet" käsistä!!
Niissä alkaa olemaan lapsia jo niin paljon!Tästä päätöksestä johtuen siis minulle ei tule enään yhtään Karhua,pupua tai Norsuja...
Minulla alkaa kyllä muutenkin olemaan hiukan ongemelmia jo nimien kanssa :D
Jos olet siis mienaan huomannut niin minun nukkis väestä ei löydy yhtään samannimistä hahmoa :) Joka perheessä on eri nimiä...Tämän olen tarkoituksella päättänyt :)
Haluan myös että se tulee olemaankin niin!!
Muutama uusikin on kyllä tullut sitten viime päivityksen jälkeen...Myös Orpokotiin on tosiaan se Sirkku vaihtunut nalleen,ja Milja ( Myyrä ) saanut lisää leikki kavereita!Onhan seillä eräs vauva nallekin...Orpokodin hahmoilla ei oikeastaan ole edes nimiä...Milja nyt on ainoa jolla on tällä hetkellä nimi...En vain ole jaksannut miettiä nimiä heille...Syykin siihen on se että sitten kuitenkin he päättyvät johonkin perheseen ja orpokoti menettää tarkoituksensa :D Ehkä heille tulee kuitenkin vielä joskus nimet.. ;) Viimeistään sitten kun olen  päättänyt miten rakennan edes orpokodin :)

Itse asiassa mä voisin yrittää joskus piirtäää jonkinlaisen hahmotelman teille lukjoille tosta mun kerrostalo haaveestani...Osaisitte ehkä hahmottaa vähän paremmin tätä mun ajatus maailmaa :D
Mutta siis joo,sellainen varoitus vaan että mä olen todella huono piirtämään :D
Mutta sehän onkin vain tarkoitus että näkisitte mitä olen suunnitellut :D Mitta kaavoja en todellakaan osaa hahmottaa ja piirtää oikein :D Mutta tarkoituksena olisi antaa edes joku suuntaa antava kuva :)
Sen verran voin paljastaa että taloon on tarkoitus tulla ikäänkuin rappukäytävä ;) Ja alakertaan tulee nimitaulu ( ihan niinkuin oikeissakin kerrostaloissa ) eikä rappukäytävässä käytettä oikeita portaita tai hissiä :) Sitä en kyllä vielä tiedä ett tuleeko osa asunnoista kuitenkin olemaan kaksikerroksia...Mutta ehkä sekin selviää aikainaan :)

Ennen kuin voisin tämän kertaisen kirjoitukseni päättää voisin kirjoittaa vielä tuohon noiden kaikkien perheiden nimet jotka minulta nyt löytyy...
Ja siiis haaveissa tosiaan on vielä muutama perhe..Eli lisää hahmoja on tulossa veilä aivan varmasti :D

Tälläiset löytyy siis nyt:
- Karhula
- Hunajainen
- Kallio
- Mesikämmen
- Niili
- Holstein
- Kärsäkäs
- Kettunen
- Pitkäkorva
- Piikki
- Täplikäs
- Heinä
- Raitala
- Harmala
- Hiirunen
- Nelsoni
- Pomppu
- Simius
- Bambu
- Villava
- Kaviola
- Eifel

Muutama perhe siis :P Mutta nyt ei ole aika kertoa enempää perheistä :)

Onko joku sellainen perhe mistä ehdottomasti haluat tietää mahdollisimman pian? :)
Voisin mienaan yrittääkin toteuttaa sen ;)

maanantai 11. marraskuuta 2013

Päätin piristää itseäni pienellä kävelyllä pirteässä pakkassa ilmassa. Lähdin kävelemään ulos ja ei tarvinnut pitkään kävellä,kun jo palelin! Vaikka vaateita päällä olikin hyvin riittävästi. Näin että Kärskäiden talossa oli valot päällä...Päätin mennä kokoilemaan onneani...
Koputus ovelle...Hetken kuluttua oven tulee avaan tyttö,ehkä noin 6-8vanha.
- Hei onko äiti tai isä kotona?
- Joo on tule sisään.
Astun tytön kehotuksesta sisään ja suljen oven.Tyttö juoksi,ilmeisesti keittiöön ja hetken päästä seiltä tulee perheen emäntä...
- Iltaa!Anteeksi,että häiritsen,mutta kävisikö pieni haastattelu?
- No ilman muuta!Tule sisään!

Eli siis vuorossa:

                   PERHE KÄRSÄKÄS



               
Istun keittiön pöydän ääreen...Huomaan heti että pöydässä onkin lapsia vähän ennemän...Lasken heidät,6lasta jotka ovat varmaan samanikäisiä kaikki ja vielä kaksi vauvaa. Uteliasuuteni herää kyllä aivan heti,ei auta muuta kuin alkaa töhini välittömästi.
Kertoisitteko vaikka miten olette tavanneet?
Fanni: Olemme olleet Ernon kanssa naapureita vauvasta asti.
Erno: Leikimme joka päivä yhdessä. Muistan sen kun sanoin joskus lapsena Fannille,että isona vien sinut vihille ja Fanni nauroi.
Fanni : minäkin muistan sen!Mutta sitten ylä-asteella aloimme seurustelemaan ja tässä sitä ollaan vieläkin.
Fanni sanoo hymyilen ja katsoo miestään.

Mitenkäs lapset,kuinka olette päätyneet näin moneen lapseen?
Fanni: Siis Floora ja Elias ja nuoremmat lapset ovat biologisia.
Fanni näytti Flooraa ja Eliasta ja vauvoja jotka sötkivat itseään puurolla.
Erno: Niin Noora,Alina,Aki ja Aku ovat päätyneet meille oikeastaan abobtion kautta. Halusimme vielä yhden lapsen ja kun se ei onnistunut sitten meillä enään,niin päätimme abotoida. Löysimme muutamankin vaihtoehdon. Ja sittne meille koerrottiin nelosista jotka, erottaettaisiin,että heille kaikille saataaisiin koti. Me emme halunneet erottaa heitä!
Fanni: Päätimme siis haluta kaikki neljä!
Erno: Noora,Alina,Aku ja Aki olivat vain 3vuoden ikäisiä kun he tulivat meille,mutta he ovat juotuneet vaihtamaan paikkaa jo moneen kertaan. Nyt ovat lapset saaneet pysyvän kodin. Ja kyllä me niitä rakastamme uhan yhtä paljon kuin muitakin.
Fanni: Niin ja hauskastihan siinäkin kyllä kävi...Ei mennyt pitkää aikaa siitä kun neloset olivat kotiutuneet kun kaksoset sitten ilmoittivat tulostaan. Eli saimme sitten kuitenkin vielä lapsia.
Erno: Mutta tervetuleita hekin olivat!Ja vanhemmat sisarukset ottivat uudet innolla vastaan!
Fanni: Onhan se kyllä välillä raskastakin ollut 6saman ikäisen lapsen kanssa,ja nyt vielä kaksoset päälle!


Fanni kertoi,että nelosista, ei ole tiedossa tarkempia syntymätietoja, ei edes syntymäpäivää. Lapset löytivät pienestä korista orpokodin rappusilta, lappu sylissään: Anteeksi,en voi huolehtia lapsistani. Pitäkää heistä hyvää huolta. xoxoxoxo!! Eikä mitäänn muuta...Orpokodissa oltiin pitkään yritetty selvittää vanhempia tai edes äitiä,mutta ikinä sitä ei löydetty. TÄmän Fanni kertoi sen jälkeen kun kaikki lapset oli Erno viennyt sänkyyn. Mutta kirjoitin sen kuitenkin tähän väliin,koska ajattelin että se oli viisasta, kun tässä nyt on näistä lapsista puhuttukin...Mutta jatkentaanpa... ;)

Mitenkäs teidän työt?
Fanni; Minä olen ammattalitani ompelija,mutta Flooran ja Eliaksen syntymän jälkeen ollut kotona vain lasteni kanssa.
Erno: Mä olin pitkään hommissa autokorjaamossa,mutta sitten meni paikka konkursiin ja jäin työttömäksi. Nyt sitten olenkin ollut kotona lasteni kanssa.

Unelmakoti: 3huonetta ja keittö
Yllätyin tästä ratkaisusta,mutta selitys olikin hyvin yksinkertainen. VAuvat nukkuu vanhempien huoneessa ja muilla lapsilla on yhteinen iso huone.

Mitä kodista pitää löytyä?
Fanni: Minulle riittää kun siellä ovat lapset,en kaipaa mitään muuta ylinmääräistä!
Erno: Ehdottomasti samaa mieltä Fannin kanssa!Lapset!
Floora: Nukke
Alina: Nukke
Noora: Nukke
Elias: Autoja
AKi: Autoja
Aku: Autoja

Leikittekö te lapset usein yhdessä?
Floora: Me leikitään kyllä ihan joka päivä yhdessäkin.
Alina: Välillä vaan veikat tulee ja sotkee miedän lekit.
Noora: Mutta silloin ne kyllä yleensä haluu että me leikitään niidenkin kanssa.
Elias: Joo,niinhän se on!Me leikitään veljien kanssa autoilla yhdessä.
Aki: Siskojen kanssa me leikittään yleensä kotia.
Aku: Niin tai sittne piilosta.
Floora: Niin ja yksi mitä me ollaan nyt leikitty paljon on avainten piiloitusta. Iskä opetti sen meille.
Aki: Joo se on kiva leikki!!

Lempivärinne?
Erno: Sininen
Fanni: Sininen
Floora: Punainen
Elias : Sininen
Noora: Punainen
Alina: Punainen ja sininen
Aki: Vihreä
Aku: vihree ja sininen

Tässä kohtaa,Erno vilkaisee kelloa ja sanoo lapsille,että aika mennä lukemaan ilta satu. Lapset toivottavat minulle hyvää yötä ja menevät hammaspesulle ensin ja sen jälkeen makuuhuoneseen. ERno otti myös kaksoset mukaansa. Jään Fannin kanssa kahden keittiöön. Nyt Fanni kertoi sen mitä tuolla aikaisemmin kirjoitin.
Lisäksi Fanni kertoo että:
Fanni: Neloset tietävät,että heidät on adoitettu,mutta he ovat kyllä ihan itse sanonneet,että eivät ole koskaan ollut yhtä onnelisia. Ennen meille tuloa lapset olivat kokeenet todella kovia!
Minä: Mitä tarkoitat?
Fanni: No...Ensimmäinen paikka jossa he olivat,oli muutenkin täynnä lapsia. Neloset olivat vain puolen vuoden ikäsiiä silloin, kävi ilmi että isommat lapset kiusasivat heitä,löivät ja potkivat. Noora,Alina,Aki ja Aku joutuivat takaisin orpokotiin. Kun he olivat vähän päälle vuoden,heidät laitettiin taloon,jossa he eivät saaneet edes lämmintä ruokaa joka päivä, tästäkin talosta heidät haettiin pian pois. Ennen heidän tänne tuloaan he olivat olleet talossa, jossa olivat joutuneet siivomaan ja tiskmaana ja tekemään muutenkin paljon selliasta mitä lasten ei kuulu tehdä! Lapset olivat tänne tullessaan aivan ihmeissään, kun he saivat syödä meidän kanssa samassa pöydässä, enkä vaatinut heitä tiskamaan ruuan jälkeen. Aivan kamalaa ajattella,että lapset olivat noin kolme vuotaita silloin.
Minä: Aivan kamalaa!!Minkä takia lapsia oltiin erottamassa?
Fanni: Kukaan ei oikeastaan halunut neljää lasta. Kaikki jotka olivat käynneet katsomasas heitä,olisivat olleet valmiit ottamaan vain yhden tai kaksi,mutta kukaan ei halunnut ottaa heitä kaikkia.
Minä: Niin ja te ette sitten halunneet erottaa hetiä?
Fanni: Emme!Päätimme,että kyllä me pärjäämme!Ja hyvin olemmekin pärjänneet!


Eteisestä kuuluu tuminaa...Keittiöön juoksee jonossa kuusi lasta,jotka tulevat halamaan kaikki uvorollaan äitiään ja antamaan hyvän yön suukot ja toivottamaan hyvää yötä. Fanni halaa jokaista lastaan yhtä onnelisena ja antaa suukot ja toivottaa kaikille hyvää yötä. Lapset juoksevat takaisin huoneensa.
Minä: Taidan tästä lähteä niin pääset sinäkin valmistautumaan nukkumaan.Oli mukava tavata!
Fanni: Kiitos samoin! Ja tulehan joskus uudestaan!
Minä: varmasti tulen!
Fannik kättelee ja halaa minua. Pukiessani eteisessä Fanni menee lastenhuoneseen, kuulen kun Erno sanoo lapsille: Katsokaa äiti tuli peittelemään teidät!Lapset huudahtavat iloisina. Lähdfen hyvin mielein kävelemään takaisin kotiin. Tähtitaivaskin näkyy kauniina tänä iltana. Olen tyytyväinen,Kärskäkään perheen vierailuun.

KÄRSÄKKÄÄN PERHEEN LAPSET PYYSIVÄT TOIVOTTAMAAN TEILLEKIN HYVÄÄ YÖTÄ JA KAUNIITA UNIA!! <3

torstai 7. marraskuuta 2013

En jaksannut olla kotona koko päivää,päätin siis lähteä katsomaan löytäisinkö jonkun jonka luokse voisin käydä tekemässä taas haastattelua.Astuessani ulko-ovesta kamala tuuli löi vasten kasvojani!"En kyllä halua lähteä mihinkään pitkälle"ajattelin mielessäni ja vedin hupun päähäni paremmin. Mietin kuka perheistä olisi lähempänä...Sitten muistin että Holsteinit ovat tässä aivan lähellä,joten päätin sinne mennä. Eli nyt vuorossa:


                        Perhe Holstein



Saapuaessani Holsteinin oven taakse tuuli jo käynyt voimaakkaamaksi,palelin ulkona!Pimpotin ovikelloa ja tärisin kylmästä. Oven tuli avamaan perheen "mummu"
- Päivää!Voisinko tulla tekemään teidän perheestäni pientä haastattelua?
Kysyin mummulta ja hampaani kalisivat.
- Tottahan toki,tulehan nyt sisälle lämpimään,sinähän ihan palelet!
Mummu sanoi ja avasi oven kokonaan.Astuin ovesta sisään ja ihana lämpö ympäröi minut heti.
- Saisiko olla jotain lämmintä juoravaa?Kenties kaakaota?
Mummu kysyi kun otin takkia päältäni.

- Kiitos mielelläni!
Mummu hymyili ja johdatti minut olohuoneseen.Olohuoneessa oli hiemaan maalaishenkeä. Sohvalla istui kaksi lasta katsomassa telkkaria ja lattialla leikki kolme pientä vauvaa. Nojatuolissa istui Pappa joka nousikin tervehtimään.
Juttelin hetken vaarin kanssa päivän säästä ja turisimme joutavuuksia. Pappakin kyseli syytäni vierailulle.Pian olohuoneseen tuli mummu tarjotin kädessä ja perheen äiti Eveliina pienen lautasen kanssa jossa oli pikkuleipiä. Perheen isä Aleksanterikin tuli paikalle. Joimme hiljaisuudessa hieman kaakaota ja kun tunsin olevani lämmennyt tarpeeksi. Kysyin olisko aika aloittaa pieni haastattelu?
Perhe oli varsin innoissaan!

Mistä johtuu,että asutte nyt täällä?
Eveliina: Asuimme pitkään minun lapsuuden kodissani,joka oli iso maatila. Isä ja äiti eivät jaksaneet enään, vain tehdä kaikkia talous töitä ja minä en ehtinyt lasten synnyttyä paljoa auttamaan.

Aleksanteri: Niin ja minulla meni paljon aikaa korjaamolla,jossa olin töissä.

Tuntuu varmasti kamalta lähteä paikasta jossa on koko ikänsä asunnut.mietin mielessäni...

Eli olette siis asunneet ennen Eveliinan vanhempien kanssa?
Mummu: Kyllä!Silloin kuin tuo Aleksanteri tuli kosiskelemaan Eveliinaa,hän itse ehdotti,että voisi muutta meille asumaan,kun näki että meillä riittää puuhaa...
Aleksanteri: Niin olin tosiaan naapuri talossa ennen hommissa.
Pappa: Kyllähän se naapuri siitä minulle vihoittelikin jonkin aikaa kun vein häneltä reippaan apumiehen!ja toinen syy taisi olla se,että ei kelvannut naapurin maatilan tyttö Aleksanterille,vaan ihastuipa meidän Eveliinaan.
Eveliina: Isä!

Hymy nousee väkisin huulilleni.

Mitenkäs teidän lapset?

Mummu: Minä voin kertoo ensin,Eveliinalla on kaksi sisarusta,mutta he ovat jo molemmat taivaan suojassa.Eveliinan vanhempi sisko Marianne sairastui pahaan keuhkotautiin ja nukkui sitten ikiuneen eräänä yönä kuumeensa takia. Eveliinan pikkuveli Jani-Petteri menehtyi,sitten vain kahden viikon vanhana,kyseessä oli kätkyt kuolema... * itkua * Anteeksi kamalasti!
Eveliina halaa äitiään ja isommat lapset kiipeävät mummun syliin halaamaan.
Mummu: Kiitos rakkaat!Onneksi minulla on kuitenkin edelleen Eveliina. JA tietysti hänen ja Aleksanterin ihanat lapset!
Mummu sanoo jo hymyillen ja halaa vanhempia lapsen lapsiaan.
Eveliina: no jos minä sitten jatkan...Silloin kun olimme menneet naimisiin Aleksanterin kanssa,ei mennyt pitkään kun huomasin odottavani lasta,myöhemmin sainkin kuulla odottavanani kaksosia.Kun synnytys alkoi,syntyi Artturi ensin ja sitten tuli Eleonoora. Ei meidän pitännyt Aleksanterin kanssa enempää,edes lapsia tehdä. Mutta ilmeisesti sitten Taivaan isä halusi antaa meille vielä lapsen,koska huomasin odottavani jälleen.Iso yllätys se olikin kun sain kuulla että meille olisikin tulossa kolme vauvaa kerralla.
Aleksanteri: Joo muistan kyllä vielä sen kun töiden jälkeen kotiin ja Eveliina kertoi minulle,että olikin saanut tietävänsä odottavan kolme lasta samaan aikaan.
Pappa: Niin ja mielle,väittivät saavaansa vain yhden.Mutta vaikka minä vanha olinkin jo silloin,niin kyllä minä nyt Eveliinasta huomasin,että ennemän sieltä tulee kuin yksi.
Eveliina: Mietin kyllä itsekin,että miten pärjäisin kolmen vauvan kanssa kun Eleonooran ja Artturin kanssakin oli hieman hankaluuksia. No kun kolmoset sitten päättivät syntyä,muistan kuinka äiti päivitteli vieressä,että kuinka monta niitä oikein tulee. * iso hymy * Mutta onneksi kaikki meni kuitenkin hyvin!
Mummu: No olihan se tietty iso yllätys kun lapsia vain tuli lisää kokoo ajan.
Eveliina: Niin tiedän,sen äiti!Mutta vanhin lapsista on Oliver,meni melkein puoli tuntia ennen kuin sain sitten Odessan ja siitä sitten vartti niin tulikin pienin tytöistä eli Olivia.
Mummu: Mie jo aattelin,että mitenköhän sen pienen käy kun oli niin hiekko jo synttyessään,mutta hyvinhän tuo näyttää jaksavan.
Käännän katseeni lattialle,edessäni leikkii kolme tervettä ja hyvin voivaa lasta.
Minä: Kuka heistä on Olivia?
Mummu: Olivia on tuo jolla on keltainen vaippa.
Katsahdan Olviaan.
minä : on kyllä suloisia kaikki kolme. * Hymyileen *
Eveliina: Kiitos!
Aleksanteri: Ovat äitinsä kauneuden perineet nuo tytöt * hymiylee ja katsoo vaimoaan *
Pappa: Niin ja Oliver perinnyt minulta komeutensa.
Naurua koko joukossa.

Mites sitten nämä vanhemmat lapset,ovatko he koulussa ollenkaan?
Mummu: Mie heitä oon opettanut,ennen kotona,mutta kaippa ne nyt sitten menevät ihan oikeeaan kouluun,kun en mie oikein jaksa enään opettaa. Kunhan nyt vaan saataisiin muutto ensin kohdilleen.

No oletteko lapset tykkänet kun mummu on opettanut teitä?
Eveliina: Joo,olinhan se kivaa.
Artturi: Pappa opetti minulle puutöitä. Ja mummu on hyvä laskemaan ja se on hauskaa puuhaa.
Eveliina: Niin ja mummun kanssa on kiva leipoa.
Artturi: minä olen tehnyt ihan itse veturinkin itselleni.Pappa tietysti auttoi minua.Haluatko nähdä?
Minä: Mielelläni.
Artturi nousee sohvalta ja juoksee huoneseen.Ja tulee pian sieltä veturin kanssa ja ojentaa sen minulle.
Minä: kylläpä se on kaunis.Olet taitava käsisätsäi.
Ojennan vetruin takaisin Artturille,joka istuu sohvalle iso hymy huulillaan ja pitää veturin sylissään.

Minkälainen on teidän unelmakotinne?
Mummu: Kyllä se on sellainen missä on 4 huonetta ja tilava keittiö. Kokkailuu mie en oo raaskinut lopettaa viel ollenkaan. Se on mukavaa puuhaa.
Aleksanteri: Niin neljä huonetta sen takia,että saavat tytöt oman huoneen ja pojat. Alkuunhan sitä voi tietty laittaa kolmoset samaan ja kaksoset samaan.
Eveliina: Niin ja täytyyhän äidin ja isänkin saada oma huone,että pääsevät rauhoittumaan rauhassa kun tarve vaatii.

Mikä on sellainen asia mitä pitää löytyä kodistanne?
Eveliina: Ehdottamasti kuva lapsuuden kodistani.
Artturi: Perhe on mulle tärkeä kaiken jälkeen,eli perhe kuva.
Mummu: Lankakeriä ja sukkapuikot ja mukava nojatuoli mihin on hyvä istuu kutomaan.
Eveliina: Minä haluan nukkekodin. Pappa ja Artturi ovat alkaneet rakentamaan jo sellaista minulle.
Artturi: Automatto tai junarata ja tietusti tää mun veturi! * Artturi nostaa vähän sylissään olevaa veturia *
Pappa: Kyllä se on sellainen homma,että kyllä mää tahdon mun traktori kalenterini seinälle.
Mummu: Sehän on vanha kalenteri jo.Eikö ostettaisiin uusi?
Pappa: Ei kyllä me se seinälle laitettaan. Sillä on tunne arvoa paljon.
Mummu: Tiedän sen, ja kyllähän sie sen saat edelleen seinälle laittaa.

Minkäs on teidän lempiväri?
Eveliina: Keltainen
Aleksanteri: Sininen
Mummu: Minä tykkään kaikista väreistä.
Eveliina: Keltainen
Artturi: Vihreä ja sininen
Pappa: Ehdottomasti traktorin punainen

Huomaan,että Pappa on kova traktori mies...
Onko sinulla ollut oma traktori,kun niin kovasti niistä pidät?
Pappa: Onhan niitä ollut moniakin,mutta mikään ei vedä vertoja vanhalle kunnon Valmetille, minkä mie sitten myin kun maalta pois muutettiin. Olihan se kyllä haikeeta se myydä, mutta mitäpä mää sillä täällä kaupungissa olisin tehnytkään?Enpä mitään. Ja hyvään kotiinhan se pääsi. Toimii vielä tänä päivännäkin niin kun pitää vaikka on jo vanha peli. onhan minulla kuvakin siitä kyllä olemassa, ja se tulee kyllä kanssa minun seinälleni.

Juttellemme mukavia vielä Holstenin perheen kanssa. Eveliina antaa Olivialle,oliverille ja Odesalle maitopullot. Katsahdan kelloa ja päätän, että on varmaan aika lähteä. Kiitän Holsteinin koko perhettä haastattelusta ja toivotan hyvää päivän jatkoa. Mummu lähtee opettamaan Eleonooralle ja Artturille, kotitaulotta, päästään leipomaan sämpylöitä ja kokkaamaan lihasoppaa. Aleksanteri lähtee Papan kanssa autokorjaamoita kiertelemään vanhoja autokorjaamoita, kun on miehillä haavena perustaa oma korjaamo. Eveliina alkaa valmistelemaan syönnin jälkeen perheen nuorempia nukkumaan päiväunia.

Kun astun ovesta ulos,tuulikin on lakannut. Oli mukava käydä Holsteinin perheessä kylässä. Nyt vain odotan innolla,että pääsen katsomaan, minkälainen heidän talostaan tulee!


keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Kävellessäni eteen päin mietin,että pitäsiköhän käydä vielä jossain...Aikaa kun on...No näen Kallion perheen talon...Päätän kokeilla ovatko he kotona...
Saavun Kalliodien oven taakse ja painan ovikelloa.
Ovi tullaan avaamaan...

Eli nyt siis vuorossa:

Kallion perhe:



Oven tulee avamaan perheen emäntä Anneli.Kysyn häneltä kohteliaasti olisiko heillä aikaa hetki jos tekisin pienen haastattelun.Anneli toivottaa minut sisälle ja kysyy haluisinko juoda teeta.Kieltäydyn kohteliaasti,vatsani on meinaan vieläkin täynnä!Kun astun eteisestä pidemmälle huomaan,että seinällä on merimaisema.
Anneli ja perheen Niklas näyttävät varsin rakastuneilta...

Voisitteko kertoa teidän rakkaustarinan?
Anneli: Minä voin aloittaa,niin Niklas saa jatkaa sitten...Mutta siis asuin alkuun veljeni ja hänen perheensä luona. Mauri Mesikämmen on siis isoveljeni. Autoin veljeni vaimoa Matleenaa kodin hoidossa ja lasten kanssa.Mauri on meri mies ja oli todella paljon merillä.No eräänä iltana Maurin tulessa meriltä hänellä oli vieras mukanaan,se sattui olemaan Niklas.
Niklas: minä voin jatkaa!Rakastuin Anneliin ensi silmäylksellä!Kun lähdimme Maurin kanssa takaisin merille,ikävöin valtavasti Annelia.En edes uskaltanut Maurille puhua mitään. Kävimme Madereilla ja kävin ostamassa kihlasormuksen.Kun matkasimme taas merillä,pyöritin usein sormusta kädessäni ja mietin teenkö liian nopean päätöksen,no kun pääsimme taas kotisamaan,kysyin Maurilta saisinko tulla hänen luokseen. Marui suostui ajatukseen. Illalla sitten pyysin Annelia kanssani kävelylle,kerroin Annelille tunteistani ja Annelikin myönsi olevansa ihastunut minuun.Matkasimme taas merille muutaman päivän päästä.Vietin koko sen ajan mitä olimme maissa Annelin kanssa.Ja kun taas palasimme kolmen pitkän viikon päästä maihin kosin Annelia!Minun ilokseni Anneli suostui ja muutimme omaan asuntoon. Anneli tunsi kuitenkin olensa yksinäiseksi,koska oli tottunue siihen,että lapsia oli ympärillä. Päätimme,että adoitimme lapsen meille. Lähdin yhdessä Annelin kanssa merille,Mauri oli päättänyt,että jää nyt vähän pidemmäksi aikaa kotiin perheensä luokse. Minä lähdin sitten Annelin kanssa merille...Haluatko jatkaa?
 Anneli nyökkää!
Anneli: Lähdimme yhdessä tosiaan merille,kävimme monessa paikassa kysymässä olisiko meillä mahdollisuutta saada lapsia. Ne oli niitä orpokoteja!Monessa paikassa meidän käännytettiin pois...Sitten löysimme pienen ja mukavan näköisen orpokodin-. Kun kerroimme että olemme tulleet pitkältä ja haluaisimme kovasti lapsen. Hoitajatar kertoi että heillä olisi kaksoset Anna ja Niko, jotka ovat olleet aivan vauvasta asti heidän luonaan ja he tahtoisivat kovasti vanhemmat. Vaikka olimme puhunneet vain vain yhdetä lapsesta päätimme tavata Annan ja Nikon. Alkuun lapse ovat olivat ujoja mutta sitten he alkoivatkin tutustua paremmin meihin ja me tykästyimme heihin ainakin ihan heti!Jäimme kaupunkiin yöksi hotelliin ja menimme seuraavanakin päivänä käymään Annan ja Nikon luona.Vietimmekin viikon koko kaupungissa,olimme päättäneet antaa Annalle ja Nikolle pysyvän kodin. Juttelimme hoitajataren kanssa ja hänen puolestaan asia oli selvä,kunhan olisimme vain kirjoittaneet ensin paperit ja saanneet tietää mitä mieltä Anna ja Niko olisivat. Nikolle ja Annalle asia sopi mainiosti!Kun olimme kirjoittaneet paperit lähdimme yhdessä perheenä pois.
Niklas: Emme halunneet erottaa kaksosia,,emmekä me olisi osanneet päättää kumman haluamme koska lapset ovat aivan ihania!

Anna ja Niko tulevatkin juuri keittööön.Lapset tervehtii minua kohteliaasti kädestä pitäen ja istuvat pöydän viereen mihin Anneli nostaa lasillisen mehua kummalekin.
Kerron lapsillekin millä asialla heidän luonaan olen kylässä ja lapset lupaavat vastata reippasti kun heiltä jotain kysyn.

Minkälainen on unelmakotinne?

Vastaus on yksimielinen: 3huonetta ja keittiö

Mitä kodista pitää löytyä?
Anneli: Minun tekemä peittoni!Se on oikein värikäs!Nyt se on vielä Mesikämmenen luona säilössä!
Niklas: Muisto siitä,että olin merillä,eli meriaihainen taulu
Anna: Tykkään nukeista!
Niko: Robotit on hauskoja

Minkä on lempivärinne?
Anneli:Oranssi
Niklas: Meren sininen...Ei varmaan tullut yllätyiksenä? * Naurua*

Anna: Vaaleanpunaien
Niko: Sininen

Mikä on lempiruokanne?
Anneli: uunilohi
Niklas: opin merellä syömään meren eläviä,kuten simpukoita ja kaloja.Mutta mikään ei vedä vertoja Annelin tekemälle uunilohelle!
Anna: Äidin tekemä uunilohi!!
Niko: Ehdottamasti äidin tekemä uunilohi!!
Anneli: kiitos lapset ja Niklas! * Hymyilee*

Lapset kiittävät ja menevät halamaan ensin Niklasta ja sitten Annelia. Sitten he kysyvät onko minulla,vielä jotain kysymyksiä heille? Vastaan että he saavat mennä.Lapset toivottavat hyvät illan jatkot ja menevät iltapesuille. minäkin päätän,että on aika sanoa näkemiin...Anneli ja Niklas kiittävät minua käynnistä. Niklas myös pyysi minua kylään uudestaan ja paremmalla aikaa,Anneli lupasi tehdä uunilohta!Enhän minä voinut kieltäytyä!!
Niklas ja Anneli lähtivät lukemaan iltasatua lapsilleen.