torstai 7. marraskuuta 2013

En jaksannut olla kotona koko päivää,päätin siis lähteä katsomaan löytäisinkö jonkun jonka luokse voisin käydä tekemässä taas haastattelua.Astuessani ulko-ovesta kamala tuuli löi vasten kasvojani!"En kyllä halua lähteä mihinkään pitkälle"ajattelin mielessäni ja vedin hupun päähäni paremmin. Mietin kuka perheistä olisi lähempänä...Sitten muistin että Holsteinit ovat tässä aivan lähellä,joten päätin sinne mennä. Eli nyt vuorossa:


                        Perhe Holstein



Saapuaessani Holsteinin oven taakse tuuli jo käynyt voimaakkaamaksi,palelin ulkona!Pimpotin ovikelloa ja tärisin kylmästä. Oven tuli avamaan perheen "mummu"
- Päivää!Voisinko tulla tekemään teidän perheestäni pientä haastattelua?
Kysyin mummulta ja hampaani kalisivat.
- Tottahan toki,tulehan nyt sisälle lämpimään,sinähän ihan palelet!
Mummu sanoi ja avasi oven kokonaan.Astuin ovesta sisään ja ihana lämpö ympäröi minut heti.
- Saisiko olla jotain lämmintä juoravaa?Kenties kaakaota?
Mummu kysyi kun otin takkia päältäni.

- Kiitos mielelläni!
Mummu hymyili ja johdatti minut olohuoneseen.Olohuoneessa oli hiemaan maalaishenkeä. Sohvalla istui kaksi lasta katsomassa telkkaria ja lattialla leikki kolme pientä vauvaa. Nojatuolissa istui Pappa joka nousikin tervehtimään.
Juttelin hetken vaarin kanssa päivän säästä ja turisimme joutavuuksia. Pappakin kyseli syytäni vierailulle.Pian olohuoneseen tuli mummu tarjotin kädessä ja perheen äiti Eveliina pienen lautasen kanssa jossa oli pikkuleipiä. Perheen isä Aleksanterikin tuli paikalle. Joimme hiljaisuudessa hieman kaakaota ja kun tunsin olevani lämmennyt tarpeeksi. Kysyin olisko aika aloittaa pieni haastattelu?
Perhe oli varsin innoissaan!

Mistä johtuu,että asutte nyt täällä?
Eveliina: Asuimme pitkään minun lapsuuden kodissani,joka oli iso maatila. Isä ja äiti eivät jaksaneet enään, vain tehdä kaikkia talous töitä ja minä en ehtinyt lasten synnyttyä paljoa auttamaan.

Aleksanteri: Niin ja minulla meni paljon aikaa korjaamolla,jossa olin töissä.

Tuntuu varmasti kamalta lähteä paikasta jossa on koko ikänsä asunnut.mietin mielessäni...

Eli olette siis asunneet ennen Eveliinan vanhempien kanssa?
Mummu: Kyllä!Silloin kuin tuo Aleksanteri tuli kosiskelemaan Eveliinaa,hän itse ehdotti,että voisi muutta meille asumaan,kun näki että meillä riittää puuhaa...
Aleksanteri: Niin olin tosiaan naapuri talossa ennen hommissa.
Pappa: Kyllähän se naapuri siitä minulle vihoittelikin jonkin aikaa kun vein häneltä reippaan apumiehen!ja toinen syy taisi olla se,että ei kelvannut naapurin maatilan tyttö Aleksanterille,vaan ihastuipa meidän Eveliinaan.
Eveliina: Isä!

Hymy nousee väkisin huulilleni.

Mitenkäs teidän lapset?

Mummu: Minä voin kertoo ensin,Eveliinalla on kaksi sisarusta,mutta he ovat jo molemmat taivaan suojassa.Eveliinan vanhempi sisko Marianne sairastui pahaan keuhkotautiin ja nukkui sitten ikiuneen eräänä yönä kuumeensa takia. Eveliinan pikkuveli Jani-Petteri menehtyi,sitten vain kahden viikon vanhana,kyseessä oli kätkyt kuolema... * itkua * Anteeksi kamalasti!
Eveliina halaa äitiään ja isommat lapset kiipeävät mummun syliin halaamaan.
Mummu: Kiitos rakkaat!Onneksi minulla on kuitenkin edelleen Eveliina. JA tietysti hänen ja Aleksanterin ihanat lapset!
Mummu sanoo jo hymyillen ja halaa vanhempia lapsen lapsiaan.
Eveliina: no jos minä sitten jatkan...Silloin kun olimme menneet naimisiin Aleksanterin kanssa,ei mennyt pitkään kun huomasin odottavani lasta,myöhemmin sainkin kuulla odottavanani kaksosia.Kun synnytys alkoi,syntyi Artturi ensin ja sitten tuli Eleonoora. Ei meidän pitännyt Aleksanterin kanssa enempää,edes lapsia tehdä. Mutta ilmeisesti sitten Taivaan isä halusi antaa meille vielä lapsen,koska huomasin odottavani jälleen.Iso yllätys se olikin kun sain kuulla että meille olisikin tulossa kolme vauvaa kerralla.
Aleksanteri: Joo muistan kyllä vielä sen kun töiden jälkeen kotiin ja Eveliina kertoi minulle,että olikin saanut tietävänsä odottavan kolme lasta samaan aikaan.
Pappa: Niin ja mielle,väittivät saavaansa vain yhden.Mutta vaikka minä vanha olinkin jo silloin,niin kyllä minä nyt Eveliinasta huomasin,että ennemän sieltä tulee kuin yksi.
Eveliina: Mietin kyllä itsekin,että miten pärjäisin kolmen vauvan kanssa kun Eleonooran ja Artturin kanssakin oli hieman hankaluuksia. No kun kolmoset sitten päättivät syntyä,muistan kuinka äiti päivitteli vieressä,että kuinka monta niitä oikein tulee. * iso hymy * Mutta onneksi kaikki meni kuitenkin hyvin!
Mummu: No olihan se tietty iso yllätys kun lapsia vain tuli lisää kokoo ajan.
Eveliina: Niin tiedän,sen äiti!Mutta vanhin lapsista on Oliver,meni melkein puoli tuntia ennen kuin sain sitten Odessan ja siitä sitten vartti niin tulikin pienin tytöistä eli Olivia.
Mummu: Mie jo aattelin,että mitenköhän sen pienen käy kun oli niin hiekko jo synttyessään,mutta hyvinhän tuo näyttää jaksavan.
Käännän katseeni lattialle,edessäni leikkii kolme tervettä ja hyvin voivaa lasta.
Minä: Kuka heistä on Olivia?
Mummu: Olivia on tuo jolla on keltainen vaippa.
Katsahdan Olviaan.
minä : on kyllä suloisia kaikki kolme. * Hymyileen *
Eveliina: Kiitos!
Aleksanteri: Ovat äitinsä kauneuden perineet nuo tytöt * hymiylee ja katsoo vaimoaan *
Pappa: Niin ja Oliver perinnyt minulta komeutensa.
Naurua koko joukossa.

Mites sitten nämä vanhemmat lapset,ovatko he koulussa ollenkaan?
Mummu: Mie heitä oon opettanut,ennen kotona,mutta kaippa ne nyt sitten menevät ihan oikeeaan kouluun,kun en mie oikein jaksa enään opettaa. Kunhan nyt vaan saataisiin muutto ensin kohdilleen.

No oletteko lapset tykkänet kun mummu on opettanut teitä?
Eveliina: Joo,olinhan se kivaa.
Artturi: Pappa opetti minulle puutöitä. Ja mummu on hyvä laskemaan ja se on hauskaa puuhaa.
Eveliina: Niin ja mummun kanssa on kiva leipoa.
Artturi: minä olen tehnyt ihan itse veturinkin itselleni.Pappa tietysti auttoi minua.Haluatko nähdä?
Minä: Mielelläni.
Artturi nousee sohvalta ja juoksee huoneseen.Ja tulee pian sieltä veturin kanssa ja ojentaa sen minulle.
Minä: kylläpä se on kaunis.Olet taitava käsisätsäi.
Ojennan vetruin takaisin Artturille,joka istuu sohvalle iso hymy huulillaan ja pitää veturin sylissään.

Minkälainen on teidän unelmakotinne?
Mummu: Kyllä se on sellainen missä on 4 huonetta ja tilava keittiö. Kokkailuu mie en oo raaskinut lopettaa viel ollenkaan. Se on mukavaa puuhaa.
Aleksanteri: Niin neljä huonetta sen takia,että saavat tytöt oman huoneen ja pojat. Alkuunhan sitä voi tietty laittaa kolmoset samaan ja kaksoset samaan.
Eveliina: Niin ja täytyyhän äidin ja isänkin saada oma huone,että pääsevät rauhoittumaan rauhassa kun tarve vaatii.

Mikä on sellainen asia mitä pitää löytyä kodistanne?
Eveliina: Ehdottamasti kuva lapsuuden kodistani.
Artturi: Perhe on mulle tärkeä kaiken jälkeen,eli perhe kuva.
Mummu: Lankakeriä ja sukkapuikot ja mukava nojatuoli mihin on hyvä istuu kutomaan.
Eveliina: Minä haluan nukkekodin. Pappa ja Artturi ovat alkaneet rakentamaan jo sellaista minulle.
Artturi: Automatto tai junarata ja tietusti tää mun veturi! * Artturi nostaa vähän sylissään olevaa veturia *
Pappa: Kyllä se on sellainen homma,että kyllä mää tahdon mun traktori kalenterini seinälle.
Mummu: Sehän on vanha kalenteri jo.Eikö ostettaisiin uusi?
Pappa: Ei kyllä me se seinälle laitettaan. Sillä on tunne arvoa paljon.
Mummu: Tiedän sen, ja kyllähän sie sen saat edelleen seinälle laittaa.

Minkäs on teidän lempiväri?
Eveliina: Keltainen
Aleksanteri: Sininen
Mummu: Minä tykkään kaikista väreistä.
Eveliina: Keltainen
Artturi: Vihreä ja sininen
Pappa: Ehdottomasti traktorin punainen

Huomaan,että Pappa on kova traktori mies...
Onko sinulla ollut oma traktori,kun niin kovasti niistä pidät?
Pappa: Onhan niitä ollut moniakin,mutta mikään ei vedä vertoja vanhalle kunnon Valmetille, minkä mie sitten myin kun maalta pois muutettiin. Olihan se kyllä haikeeta se myydä, mutta mitäpä mää sillä täällä kaupungissa olisin tehnytkään?Enpä mitään. Ja hyvään kotiinhan se pääsi. Toimii vielä tänä päivännäkin niin kun pitää vaikka on jo vanha peli. onhan minulla kuvakin siitä kyllä olemassa, ja se tulee kyllä kanssa minun seinälleni.

Juttellemme mukavia vielä Holstenin perheen kanssa. Eveliina antaa Olivialle,oliverille ja Odesalle maitopullot. Katsahdan kelloa ja päätän, että on varmaan aika lähteä. Kiitän Holsteinin koko perhettä haastattelusta ja toivotan hyvää päivän jatkoa. Mummu lähtee opettamaan Eleonooralle ja Artturille, kotitaulotta, päästään leipomaan sämpylöitä ja kokkaamaan lihasoppaa. Aleksanteri lähtee Papan kanssa autokorjaamoita kiertelemään vanhoja autokorjaamoita, kun on miehillä haavena perustaa oma korjaamo. Eveliina alkaa valmistelemaan syönnin jälkeen perheen nuorempia nukkumaan päiväunia.

Kun astun ovesta ulos,tuulikin on lakannut. Oli mukava käydä Holsteinin perheessä kylässä. Nyt vain odotan innolla,että pääsen katsomaan, minkälainen heidän talostaan tulee!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti