Perhe Eiffel on muuttanut Ranskan Pariisita,siitä varmaan myös sukunimi tulee ;)
Perheessä on: Isä: George Äiti: Catherine sekä lapset Caroline ja Chris.
En valitettavasti voinut mennä kylään heidän luokseen, vaikka alunperin minun piti. Perheen lapset olivat sairastuneet. Juttelin pitkän tovin Catherinen kansssa sitten puhelimessa ja kyselin häneltä kaikkea. Perhe muutti Ranskasta pois,kun kuuli että minun luonani on monta muutakin perhettä jotka odottavat taloa ja halusivat lapsilleen paljon kavereita. ( Perhe ei siis oikeasti ole ostettu Ranskasta :D Ihan on facebookin kirpparilta löydetty ;) Mutta haluisin heidän vain olevan Ranskasta tulleita :D )
Catherine kertoi,että oli toiminut hotellin siivojana ja George oli ollut samassa hotelissa huoltomihenä. Siinä samaisessa hotellissa, he sitten viettivät kuulemma hääyötään. Heidän tarinansa ei ole kuulemma ollut rakkautta, ensi silmäyksellä. Alkuun Catherine ei ollut halunnut edes kuvitella elämäänsä Georgen kanssa. Mutta GEorge ei kuulemma antanut periksi sitten mitenkään.
Muutaman vuoden Catherine kuunteli kuinka George pyyteli häntä treffeille, kunnes sitten suostuikin lopulta. Sen piti olla vain yksi kerta. No toisin kuitenkin kävi.Catherine kertoi,että oli toiminut hotellin siivojana ja George oli ollut samassa hotelissa huoltomihenä. Siinä samaisessa hotellissa, he sitten viettivät kuulemma hääyötään. Heidän tarinansa ei ole kuulemma ollut rakkautta, ensi silmäyksellä. Alkuun Catherine ei ollut halunnut edes kuvitella elämäänsä Georgen kanssa. Mutta GEorge ei kuulemma antanut periksi sitten mitenkään.
- Ne treffit olivat elämäni parhaat! Catherine sanoo huokaisten puhelimeen.
Kaikki oli alkanut siitä, että George tuli hakemaan minua kotoa. Asuin vielä vanhempieni luona. George toi äidelleni kimpun valkoisia neilikoita ja isälleni paketin kunnon juustoa! Isäni rakasti juustoa! George lupasi isälleni,että tuo minut ennen puolta yötä kotiin. Sitten me lähdettiin. Me käveltiin puiston läpi, suurelle harjulle. Suuren harjun päällä George laski maahan viltin ja laski siihen vaikka mitä herkku evästä meille. Siinä me sitten istuttiin ja juteltiin.. Katsellimme samalla Eiffel tornia. Sillä hetkellä sanoin sitten Georgelle leikilläni, että sitten kun me mennään naimisiin, niin meistä tulee Herra ja Rouva Eiffel. George nauroi ja sanoi,että hänelle se sopii. Sitten olimme hetken aivan hiljaa. George käänsi katseensa minuun ja kysyi: Olisitko sinä oikeasti Rouva Eiffel? Minä vain katsoin häntä, en osannut vastata mitään. TUijotin vain niitä GEorgen sinisiä silmiä ja huokaisten nyölkkäsin. Sitten se olikin rakkautta! Muutaman kuukausi sen jälkeen, George kävi vaihtamassa sukunimensä EIffeliksi ja me mentiin naimisiin. Me asuimme äidin ja isän naapurissa muutana kuukauden ajan pienessä yksiössä. Sitten kun minä sain töitä eräästä leipomosta kauempaa,muutimme isompaan asuntoon toiselle puolelle kaupunkia. Vähän sen jälkeen huomasimme, että meille on tulossa perheen lisäystä. Samaan aikaan kuitenkin kylässä riuhui valtava ruotto... En uskaltanut iloita raskaudestani. Pelkäsin lapseni puolesta! Sitten kävikin niin että isä sairastui. Vähän isän jälkeen sairastui myös äiti... Valitettavasti he kumpikaan eivät selvinneet. Me päätettiin muuttaa pois... Muutettiin kauemmaksi kylästä maalle, jossa ei ollut ruttoa. Siellä ollessani sain kuulla odottavani kaksosia. Suoraan sanottuna jätkytyin. En ollut koskaan kuullut ennen että minun suvussani olisi ollut kaksosia. Eikä ollut GErogenkaan suvussa. No sitten koittikin synnytykseni aika... Saimme pinene tytön ja vähän sen jälkeen pienen pojan. Olin onnellinen! George ja minä vain katselimme lapsia aivan hiljaa. George sanoi että lapset pitäisi nimetä isovanhempiensa mukaan! Ja niimpä sitten meidän lapset ovat nimetty minun vanhempeni mukaan. Caroline ja Chris.
Lapset kasvoivat ja me olimme palvelijoina maalla. SItten me kuulimme Lalla sinun talostasi ja päätimme että me muutamme tänne. Lapset eivät saaneet leikkiä siellä muiden lasten kanssa koska kaikki plekäsivät että heillä olisi muka ruttoa. PYH! Rutto, oli hävinnyt aikaa sitten jo kylästäkin! Mutta ihmiset ovat mitä ovat... No George kävi hakemassa lentokentältä liput ja tässä me nyt sitten olemme. Eikä me enään mihinkään täältä muutetta.
Mitään muuta me ei haluta GEorgen kanssa kuin se, että meillä on olohuoneessa taulu, jossa näkyy EIffel torni. Se satumainen torni josta meidän rakkaus tarinamme syntyi ja se että, se on muistona lapsille, siitä mistä me olemme alun perin tulleet ja sen että he muistavat isovanhempansa.
Lapset rakastavat lukemista, joten uskoisin että he tahtovat suuren kirja hyllyn täynnä mielenkiintoisia kirjoja. Ja olemme luvanneet heille jonkin lemmikin tulevaisuudessa. Emme vain ole vielä sen tarkemmin päättäneet että mitä. CHris tahtoo kuulemma liskon ja Caroline haluaa kaloja. Saa nähdä sitten kumpi sitä tulee.
Mutta nyt lapset kutsuvat. Täytyy viedä heille mehukeittoa. Tule ihmeessä Lalla käymään, kun lapset ovat tervehtyneet!
Oli mukava jutella! Hei hei!!
