lauantai 11. marraskuuta 2017

Pitkästä aikaa...


Suoraan sanotttuna oli tylsää,joten päätin nyt sitten ottaa itseäni vihdoin niskasta kiinni ja alkaa kirjoittaan. Joten eiköhän mennä suoraan asiaan...



Syksy oli vaihtunut jo talveen. Istuin keittiöni pöydän vieressä juomassa kahvia ja katselin samalla ikkunasta pihalle. Lumi hiutaleet leijailivat hiljalleen maahan. Lunta oli kertynyt jo muutama sentti parin tunnin aikana. Näin katuvalojen valossa jonkun kävelevän kauppa kassin kanssa. Se oli Pompun Jasmin. Kenguru perheen äiti. Hörppäsin kahvini lopun naamaani ja juoksin eteiseen. Nappasin naulakosta takin päälleni ja tungin jalkaani saappaisiin. TArkistin vielä oliko avaimet takin taskussa,ja kun ne sieltä löytyi painoin oven kiinni perässäni. Otin muutaman juoksu askeleen. Kun näin Jasminen kävelevän edessäni huusin:
- Jasmin, odota, voin auttaa!
Jasmin kääntyi katsomaan minuun.
- Kiitos kovasti Lalla!
Jasmin pysähtyi ja ojensi minulle kauppakassia. Kasseja oli yhteensä kaksi,joten otin toisen ja lähdimme kävelemään eteenpäin. Lunta satoi lisää hiljalleen koko ajan,mekin olimme hiljaa. Sitten tajusin,että minähän voisin mennä samalla käymään kylässä ja tehdä haastattelun heille jos vain olisi sopiva aika.
- Jasmin,olisiko mitenkään mahdolista jos tulisin käymään teillä kylässä? Jos tekisin teille pienen haastattelun?
Kysyin
- Kyllä se sopii!Jane ja Jere varmaan ovat juuri päiväunilla,mutta he heräävät kyllä kohta.
Jasmin sanoi.
- Mitenkäs pieni Jade jaksaa?
Kysyin hymyilen. Jasmin kurikisti takinsa kauluksesta.
- Näyttää hänkin nukkuvan.
Jasmin sanoi nauraen.
Jutetlimme loppu matkan ihan vain lumesta ja talvesta.

Saavuimme punaisen oven taakse. Ovessa luki: Pomppu. Jasmin käänsi avainta lukossa ja ovi aukesi. Kopistelimme suuremmat lumet ulkooven viereen ja astuimme sisään. Sisällä oli lämmintä ja tuoksui aivan liljoille. Laskin kauppakassin laittialle ja riisuin takkini. Eteisen seinät olivat punaiset ja seinällä roikkui valtava taulu liljoista. Taulu oli kaunis ja sanoin sen myös ääneen. JAsmin kertoi että oli itse sen maalannut,hän kuulemma rakastaa maalaamista. Juuri tämän takia tykkään käydä, nukkisperheideni luona kylässä,heistä oppii aina jotain uutta! Kun Jasmin oli saanut takin pois päältään,hän katsoi ensimmäisenä pussiinsa,jossa Jade vauva edelleen nukkui. Jasmin otti molemmat kauppa kassit ja kehotti minua menemään olohuoneseen. Menin olohuoneseen ja näky mitä näin oli uskomaton.
Seinät olivat keltaiset,sohva oli vihreä ja seinän vieressä oli punaiseksi maalattu kirjahylly,jossa oli telkkari ja kirjoja. Huoneessa oli myös kaksi limen väristä nojatuolia ja raidallinen,mutta värikäs laatikko, jossa oli selvästi muutama lelu. Seinillä oliu mitä erilaisempia tauluja joissa kukkia,maisemia ja mitä kaikkea vain voi uskoa. Mutta minun huomioni vei kuitenkin parhaiten kuva,joka oli juuri sohvan yläpuolella. Se oli tämä kuva: 


Se oli Pompun perheen kuva. Minä kerron teille tässä välissä nopeasti ketä kuvassa on.
Tuo kukkamekkoinen on perheen äiti Jasmin ja hänellä on tietysti pussissa pikkuinen Jade. Perheen isä on Jari. Tyttö tuossa punaruudullisessa mekossa on Jenny. SItten ovat vielä kaksoset Jane ja Jere.  En tiedä onko Jere yrittänyt kontatta kuvajaa karkuun,kun vähän näyttäisi siltä :D
Mutta  jatkettaan...

En ollut päässyt siis edes oviaukkoa pidemmälle,kun Jari tulee taakseni ja kehoittaa mennä istumaan.
- Anteeksi,kamalasti. Yllättyin vain teidän olohuoneestanne.
Sanoin hymyillen kun istuin sohvalle.
- Ei se mitään.
Jari sanoi nauraen. Jari istui itse limen vihreälle nojatuolille. Minä katselin ympärilleni edelleen ja tutkin tauluja.
- Jasmin,rakastaa värejä ja olen antannut hänelle luvan käyttää sitä myös sisustuksessa. Mutta onhan tämä nyt paljon kivemman näköistä,kuin pelkkä valkoinen ja musta.
Jari sanoi nauraen. Nauroin tietysti myös itse. Mietin omaa asuntoani...Ehkä sekin kaipaisi vähän väriä, taidan pyytää Jasminelta apua. Jasmin saapui olohuoneseen perässään Jenny. Jasmin laski pöydälle tarjottimen,jossa oli höyryviä kaakoa kuppeja sekä piparkakku ukkoja. Jenny otti kupin ja oejnsi sen minulle.
- Ole hyvä!
- Kiitos!
Jenny otti myös itselleen kupin ja istui viereeni. Jasmin otti myös hänelle ja Jarille kupit.
- Miten olisi jos kysyisin teiltä alkuun muu...
En ehtinyt kysyyn edes loppuun saakka kun jostain kuului huuto : ÄITII!
- Anteeksi,hetki pieni!
Jasmin sanoi ja nauroi.  Jasmin nousi ylös nojatuolista ja laski kaakoan pöydälle.
- Kaksoset ovat Jasmin perään valtavasti juuri nyt.
Jari sanoi.
- Ymmärrän.
Sanoin ja hörppäsin kaakoa. Jenny hymyili vieressä.
- Onko hyvää?
Jenny kysyi katsoen minua ujosti.
- Todella hyvää.
Kehuin hymyilen.
- Kiva kuulla, laitoin sinne ripauksen kanelia sekaan. Se on oma salaisuuteni.
Jenny sanoi kuiskaten minulle.  Hymyilin hänelle. Jasmin saapui takaisin kädessään kolme tuttipulloa. Kahdessa oli selvästi kaakoata ja yhdessä maitoa. Perässä konttasi kaksi pientä kenguru lasta. Keltaisessa mekossa Jane ja vihreässä potkupuvussa Jere. Jasmin laski kaakoapullot Janen ja Jeren viereen ja istui takaisin nojatuoliin. Maitoa hän alkoi juottaan Jadelle.
- Anteeksi,mutta nyt me voimme aloittaa.
Jasmin sanoi hymyillen.


- Aloitettaan vaikka siitä että minkälainen on teidän unelma asuntonne?
-Värikäs ehdottomasti! Jasmin sanoo.
- Olen todellakin samaa mieltä!Jari sanoo.
 - Huoneita ei tarvitse montaa olla, Jennylle voisi olla oma huone,mutta kaksoset saavat yhteisen huoneen. Jadehan nukkuu tietysti veilä miedän kanssa.
Jari lisää.
- Minä haluaisin huoneeseeni ruusu kuvioiset tapetit ja valkoisen sängyn.
Jenny sanoo iloisena.
-Eiköhän se asia kultaseni onnistu vielä joksus.
Jari sanoo ja katsoaa vanhinta tyttöään hymyillen Jenny hymyilee takaisin isälleen.
- Minun on varmaan turha edes kysyä teiltä teidän lempiväriänne?
Sanoen nauraen ja katson Jasmineen ja Jariin päin.
 - Juu on se aika turhaa.
Jasmin sanoo ja nauraa myös itse.  Kaksoset Jane ja Jere ovat juoneet tuttipullonsa tyhjäksi ja konttaavat nyt kohti laattikoa ja alkaavat leikkiä. Jenny siirtyy myös lattialle leikkimään.
- Mitenkäs teidän työt?
Kysyn ja nappaan pöydältä piparkakun.
- Minä olen oikeastaan moni osaaja,osaan korjata autoja ja tietokoneita, olen myös tehnyt sähkömiehen ja raknnusmiehen töitä. Joten oikeastaan kaikki käy minulle.
Jari sanoo.  Haukkaan piparkakustani palan ja katson Jasmineen päin.
- Minä olen aina vain maalannut,en oikeastaan ole muuta tehnyt.
Vilkaisen välissä ulos. Lumi sade on lakkannut. Hörppään viimeisen pisaran kaakoata ja lasken kupin pöydälle.
- EHkä minun on aika lähteä. Lumi sadekin on lakannut. Kiitos teille kovasti kaakaosta.
Sanon hymyillen.
- Kiitos itsellesi avusta. Tule pian uudestaan!
Jasmin sanoo.
- AIvan varmasti.
vastaan hymyillen.
Poistun eteiseen, Jasmin on antanut pienen Jaden Jarille ja tuli saattamaan minua. Sain vielä lämpöisen haluaksen ja muutaman pippaskakun mukaani. Puen takin päälleni ja menen ulos.
Painan oven kiinni ja kävelen jalkakäytävälle.
Käännyyn vielä ympäri ja katsoen tuota ihanaa värikästä olohuonetta ikkunanläpi.HYmyilen ja haukkaan piparkakkua ja poistun kotiin.






Anteeksi jos oli vähän hassu,...Mutta ei oikein tullut mitään semomista erikoisempaa mieleen nyt... 

Ehkä ensi kerralla sitten vähän parempi... :)

Ja toivottasti sitä teidän ei tarvitse odottaa niin pitkään kuin tätä!!